Hieman taustaa

Blogin nimi on muisto armeija-ajoiltani 80-luvun lopusta Parolannummelta, jossa sain tykistön tulenjohto-au-koulutuksen Jääkäripatteriston aliupseerikoulussa. Tuosta tuli sitten lentävä lause jota mainittiin joka kerta kun oltiin millään tavalla suuntien kanssa tekemisissä.  Sittemmin jäin ko. aliupseerikouluun santsariksi ja kotiutumispäivänä tarjottiin talosta myös töitä, mutta siinä vaiheessa vielä uskoin joskus valmistuvani TKK:lta ja kieltäydyin kunniasta. Yhdellä tuolloin oikein ajoitetulla kyllä-sanalla saattaisin pian olla nuorekas eläkeläinen.

Oikeammin tuo lause kuuluu: neulaluvunkorjaukseen (NEK) kun lisätään napaluvunkorjaus (NAK) saadaan kokonaiskorjaus (KOK).  Neulaluvunkorjaus korjaa kompassin virheen magneettisen ja oikean pohjoisen välillä. Napaluvunkorjaus taas on tuntemattomampi termi, mutta se taas korjaa virheen karttapohjoisen ja oikean pohjoisen välillä. Tämä johtuu simppelisti kerrottuna kartan piirtämisen tekniikasta kun pallopintaa projisoidaan karttatasolle. Virhe on karttakohtainen ja se yleensä on merkittynä karttoihin.  Ensimmäisessä nyt käteeni osuneessa kartassa virhe oli n. -2 astetta. Samalla alueella neulaluvunkorjaus oli n. 10 astetta, joten kokonaiskorjaus asettui kokoluokkaan 8 astetta.  Tykistössä astekin oli liian epätarkka yksikkö ja siellä kulmat mitattiinkin piiruina. Metsään verijälkiä vedettäessä ei tuollaisella tarkkuudella ole mitään merkitystä,  joten en paneudu siihen sen enempää.

Mejän kanssa jouduin ensi kerran tekemisiin Mikkelissä äitienpäiväkokeissa 9.5.1993 - muistan päivämäärän ja päivän yhä vieläkin muutamastakin syystä.  Jälkiviikonloppu kun oli ensitreffini erään Ailan kanssa, joka nykyisin käyttää samaa sukunimeä kuin allekirjoittanutkin.  Ko viikonloppuna oli myös oma syntymäpäiväni  - voihan sen syntymäpäivän huonomminkin viettää. Jälkitalkoissa Aila kysyi suunnistustaidostani ja vääräleukana lausuin ensimmäiseksi ääneen tuon edellämainitun lentävän lauseen - ensiksi sain selittää lauseen ja seuraavaksi sain kuulla toimivani suunnistajana. No tulihan se jälki tehtyä - kutakuinkin jopa sinne mitä pitikin. Jos oikein muistan niin pitkin jälkeä löytyi merkkejä (puuhun sidottuja kreppinauhanpätkiä) samalla paikalla aiemminkin olleesta jäljestä, joten jos olimme harhassa, niin emme olleet yksin. Sittemmin opin mikä tarkoitus sen jäljen sijoittamisella on ja miten paljon enemmän on merkitystä jäljentekijän jälkisilmällä. Hyvällä ja huonolla jäljellä ei välttämättä ole sijoituksessa eroa maastossa kuin 10 metriä. Jos kompassi osoittaa jälkeä tehtäessä kohti läpipääsemätöntä ryteikköä tai kiveä, siitä ei ole pakko mennä läpi tai ylitse, jos se on kohtuudella kierrettävissä.

Kymmenkunta vuotta ensimejäilyn jälkeen aloin mäyräkoiraleirillä osallistua jälkien suunnitteluun ja aika pian löysin itseni koetoimitsijakurssilta ja kokonaisvastuu kerhon mejämaastoista siirtyi minulle. Aika nopeasti aloin etsiä sopivia tietokoneohjelmia joilla helpottaa työpanosta. Jälkipohjat ovat pääosin joka vuosi samoja, paria jälkeä pitää muokata osanottajien koeluokkien mukaan ja aina silloin tällöin joku jälkimaasto joudutaan poistamaan käytöstä esim. avohakkuun takia. Tuohon aikaan kerhon jälkikartat olivät pääasiassa mustavalkoisia valokopioita alkuperäisistä kartoista. Mustavalkoisuus toi mukanaan ongelmia kun mm. korkeuskäyrät ja polut helposti sekoittuivat samanvärisinä.  Aika nopeasti keksin tavan jolla pystyin hakemaan oikean kartta-alueen kartat verkosta värillisinä ja pienen operaation jälkeen meillä oli valmiit kartat värikirjoittimella tulostettavaksi. Pian löytyi myöskin kohtuuhintainen Oziexplorer-sovellus jolla pystyy myös piirtämään jäljet karttapohjalle, lisäämään tiheämmät koordinaatistoruudukon  ja tulostamaan valmiit jäljet karttapohjineen oikeaan mittakaavaan. Kaiken lisäksi jäljet sai talteen, joten seuraavana vuonna voitiin helposti ladata edellisvuotiset jäljet kartalle ja tehdä vain tarvittavat muutokset jälkiin ja tulostaa kartat innokkaille jäljentekijöille.

Vuosikymmenen kääntyessä loppua kohden löysin itseni tuomarikurssilta ja nyt huomasin karttojen ja paikkatiedon tarpeen muuttuneen mobiilimmaksi. Tuomarina kun suunniteltua jälkeä enemmän kiinnistaa todellinen jäljen muoto ja miten se sijoittuu maastoon ja mitkä ovat varoetäisyydet toisin jälkiin, rakennuksiin yms. Samoin jo hieman aiemmin aktivoitunut metsästysharrastus on lisännyt tarpeita mobiileille kartoille ja sijaintitiedolle.

Blogin tarkoituksena on jakaa tietoa ja kokemuksia muille jotka mahdollisesti pähkäilevät samojen ongelmien kanssa. Olen käyttämiäni sovelluksia ja karttoja näyttänyt muille mejäharrastajille ja tuomareille. Kiinnostusta käytettyyn tekniikkaan on ollut, mutta oikeaa kanavaa tiedon jakamiseksi ei ole ollut. Varmasti joku muukin on keksinyt saman pyörän kuin minäkin - tieto siitä vain ei ole levinnyt laajemmalti. Ehkä tämä blogi omalta osaltaan paikkaa sitä aukkoa.


pekkis