torstai 30. lokakuuta 2014

Jäljestäminen alkaa alkumakuulta

Jälkikokeessa ja miksei käytännön jäljestyksessäkin ensi metrit ovat tärkeitä, koska kokeessa ensimmäiset kymmenen metriä eli ns. ohjausalue on ainoa paikka missä ohjaajalla on lupa vaikuttaa koiran toimintaan - ohjausalueen päätyttyä se on ehdottomasti kiellettyä ja vaikuttaa koiran arvosteluun. Tämän alueen merkitystä ei voi liikaa korostaa, siinä ohjaaja antaa koiralle tehtävän ja valmiudet suoritukseen - huolimaton alku voi vaikuttaa koiran suoritukseen ja voi joissakin tilanteissa olla osasyynä koiran poistumiseen jäljeltä aina hukkiin ja keskeytykseen asti.

 Arvostelemieni yli kolmen ja puolensadan koiran ja ohjaajan joukossa on ollut monenlaista alottajaa ja alotustapaa. Jotkut vain laskevat koiransa alkumakuun ja jäljen tuntumaan ja olettavat että koira itse tietää mitä tehdä - joskus siinä onnistutaan ja joskus ei. Pahimmillaan koira lähtee täyttä vauhtia sivuun jäljestä aivan välittömästi ohjausalueen päätyttyä ja selvä on että tehtävänanto on epäonnistunut. .Jotkut koirat todellakin tietävät ja ovat lähdössä jäljelle sellaisella kiihkolla, että omistajalla on täysi työ hillitä koiran menohaluja jarruttamalla meno edes kutakuinkin kohtuulliseksi. Jotkut osoittavat koiralle alkumakuun ja sen jälkeen johdattelevat koiran jälkeä pitkin ohjausalueen päähän, mutta jonkin verran löytyy ohjaajia jotka rauhoittavat koiransa istumaan alkumakuun tuntumaan, tekevät  harjoituksissakin toistuvat aloitusrituaalit ja lähettävät koiransa matkaan - usein hyvällä tuloksella

Alkumakuu on ensimmäinen arvosteltava kohde ja se piste tulee siitä että koira noteeraa ja vähintään nuuhkaisee alkumakausta. Olen ollut rotumestaruusmejässä oppaana kun kahden parhaimman koiran välille ei löytynyt muuta eroa kuin se miten koira tuotiin alkumakuulle, joten siinä kohden huolellisuus kannatti tuoden koiralle rotumestaruuden. Omakohtaisesti olen ohjaajana ollut mäyräkoirien ja terriereiden vesiriistakokeen jäljestysosiolla jossa huolellinen tehtävänanto koiralle pelasti koko tilanteen.  Vesiriistakokeen jälki on 150 metrinen linnulla tehty laahausjälki. Lajin konkareiden neuvojen mukaisesti otan lähdössä olleet linnunsulat käteeni ja näytän ja haistatan niitä koiralle vähintään kymmenen sekunnin ajan, jotta koira varmasti ymmärtäisi mitä siltä sinä päivänä odotan. Tämän jälkeen ohjasin koiran liikkeelle ja laskin jälkiliinan täyteen mittaan - siinä vain sattui ohjausalueen päässä olemaan jäniksenpoika joka lähti juoksemaan tilanteesta pois. Koira pysähtyi paikassa josta jänis lähti, teki puolen metrin tarkistuksen ja ilman eri kehoitusta palasi jäljelle ja jatkoi suoraan linnulle saaden osiosta kuusi pistettä mikä on maksimit kun koira jäljestää liinassa.
Ihan ykköspalkinnolle ei vesityöskentelyn takia päästy, mutta suoritus vahvisti käsitystäni siitä miten tärkeä on selvästi koiralle osoittaa mitä sitä tänään pyydetään tekemään.

Selvä on että kaikki koirat eivät kaipaa ohjausta alussa. On kuitenkin  niin  pieni vaiva tehdä aloitus huolella ja samoja rutiineja noudattaen,  että en näe mitään syytä olla tekemättä sitä. Ainakin vaivanpalkkana on se alkumakuun piste ja mahdollisia lisäpisteitä siitä että koira jäljestää huolellisemmin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti