Taas on yksi jäljestyskausi lopuillaan. Mikäli Kennelliiton tapahtumakalenteria on uskominen, niin vielä yksi koe Espoossa on järjestämättä. Vielä ei ole aika tehdä tarkempia tilastoja kaudesta, kun läheskään kaikkia tuloksia ei ole vielä kirjattu jalostustietokantaan, mutta jotain omakohtaisia tuntemuksiani kaudesta voin jo nyt sanoa.
Kausi on ollut ylivoimaisesti työteliäin tuomariurani aikana - tunnetusti olen huono kieltäytymään ja niin koetoimikunnat saivat ylipuhutuksi minut tuomariksi jopa 21 kokeeseen ja nyt kauden päätyttyä kokonaisarvostelumäärä on sopiva tasaluku, eli 120 koiraa.
Ensimmäinen mielikuva joka kaudesta tulee mieleen on se että varsinkin alkukaudesta AVO-koirat olivat poikkeuksellisen hyviä ja valmiita. Tilastohirmuna tässä nopeasti tietokannasta vertasin tätä kautta kaikkiin arvostelemiini koiriin ja avoykkösprosentti tänä vuonna oli toistakymmentä prosenttia suurempi kuin kaikkien vuosien keskiarvo ja yli kaksikymmentä prosenttia korkeampi kuin vuotta aiemmin. Mejässä homma menee sykleittäin - vanhoja konkareita lopettelee ja lajiin tulee uusia harrastajia joilla kestää hetken aikaa sisäänajo lajiin. Kokeneet harrastajat tuovat koiran valmiina kokeisiin ja harvemmin avoluokassa kahta starttia kauempaa viihtyvät. Mielessä on välillä käynyt että joskus vain voisi koiran kehityksen kannalta rakentavampaa tahkota sitä avoluokkaa hiukan pitempään, sillä voittajaluokka on koiralle selvästi vaativampi, eikä aikaraja ja pisteytettävät tapahtumat useastikaan anna kovinkaan suuria virheitä anteeksi.
Uusia rotuja mejärotuihin tulee joka vuosi lisää. Viime vuonna sain arvostella rotunsa ensimmäisen jäljestävän Picardienpaimenkoiran ja tänä vuonna arvostelemastani Cane Corsosta tuli rotunsa ensimmäinen JVA - silti ylivoimaisesti suurin osa kokeissa olevista koirista tulee vanhoista perinteisistä mejäroduista, noutajista, spanieleista, mäyräkoirista ja terriereistä.
Tänä vuonna minulla oli kunnia toimia nuorempana tuomarina SM-MEJÄ karsintakokeessa Virroilla. Kokemuksena hyvin hieno kokemus nähdä kerralla piiriensä mestareita ja kokeen ylituomaria ei käynyt kateeksi kun joutui kolmesta tasapisteissä olleestä koirakosta päättämään kaksi finalistia.
Ensi kesäksi olisi tarkoitus hellätä hiukkasen, mutta vain vähän - kalenterista taitaa taas löytyä viitisentoista merkintää. Sitä odotellessa hiukan metsästetään - hirvestyskausi on täällä etelässä jo liki puolessa välissä ja nelipiikkinen sonni jo koristaa allekirjoittaneen kaatotilastoa. Edessä vielä hirvijahdin päätyttyä mm. villisika ja ilvesjahti ja pienpetojen luolapyyntiä liki mejäkauden alkuun saakka. Eikä sitä koskaan tiedä milloin tulee käytännön jäljestystilanne eteen ...
PS. Sen verran vielä piti mainita että pieniä MEJÄ-tilastotietoja voi kommenttikentässä kysellä - tietokannassa on kaikki koetulokset vuoden -88 jäljeen. Toteutan niitä kunhan vain ne eivät ole liian hankalia tai sisällä mitään turhan yksilöivää (esim. tuomarikohtaisia tietoja - en todellakaan aio kertoa millä tuomarilla on suurin ja millä pienin ykkösprosentti :D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti